Kun 9+ ei riitä
Kokeenpalautustunti. Kävelen samaan paripöytään kuin aina fysiikantunnilla. Istuudun yhtä aikaa parini kanssa. Sama pari kuin aina, me ryhmämme ainoat tytöt. Opettaja alustaa kokeesta, kokoaa yhteen hankaluudet ja ongenkoukut. ”Ei koske minua”, ajattelen. Yleisen koonnin jälkeen opettaja painottaa vastausmuotoa. Mietin, että meniköhän ne niin kuin piti. No, osasin kuitenkin tehtävän. Saamme kokeet. Arvosanani 9+. Ei voi olla. Tarkistan kohdat, joista en ole saanut täysiä pisteitä. Etsin virheellisiä pisteenmenetyksiä. En löydä niitä. Yksi viimeistelemätön vastaus, yksi laskimen näppäilyvirhe. Yhdessä tehtävässä lähestymistapa erilainen kuin haettiin. Petyn. 9+ pyöristyy yhdeksään, ei kymmeneen. Koko lopputunti menee ajatusten kasaamisessa ja pettymyksen hyväksymisessä. Miten kävi luokkamme lahjakkaimmalle pojalle? Voitinko häntä tällä kertaa? Olinko parempi? Välitunnilla keskustellaan, hänellä on sama numero. No, se lohduttaa. Nielen pettymyksen ja yritän seuraavalla kerralla enemm