Psyykkinen pahoinvointi ja mielenterveyden ensiapu
Mielenterveyspalvelut kuormittuvat yhä enemmän jokaisessa ikäryhmässä. Lisäksi on paljon ihmisiä, jotka taistelevat arkensa läpi väsymystä vastaan odottaen lomaa. Mielenterveyden heikkeneminen näkyi jo ennen koronaepidemiaa. Voiko enää sanoa, että olemme hyvinvointiyhteiskunta?
Yhteiskunnan vaatimukset lisääntyvät jatkuvasti. Työpaikalla
kaikilta odotetaan parasta suorituskykyä. Odotetaan, että pysymme
ammatillisesti ajan hermolla, mutta siihen ei voi käyttää työaikaa. Ammatillisen
kehittymisen lisäksi vapaa-ajalla pitäisi hoitaa myös arjen pakolliset toimet
sekä fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ylläpito. Jos vielä yhteiskunnan
odotusten mukaan perustaa perheen, jokin tai kaikki näistä kärsivät. Näiden
paineiden alla en ihmettele yhtään nykyistä henkistä pahoinvointia, joka
lisääntyy.
Mielestäni on ristiriitaista, että tässä pahoinvoinnin
tilanteessa laitetaan yhteiskunnan rahaa vähemmän tärkeisiin asioihin. Esimerkiksi
sukupuolineutraalit liikennemerkit mahdollisesti parantavat
sukupuolivähemmistöjen ahdistusta, mutta mielestäni samalla rahalla sekä
sukupuolivähemmistöjä että muita ihmisiä olisi voitu auttaa paremminkin.
Toisena esimerkkinä tiukat ilmastopoliittiset tavoitteet, jotka vaativat paljon
kustannuksia nopealla aikataululla. Saavatko he tahtonsa läpi, jotka huutavat
eniten? Entä he, joilla ei ole voimia huutaa, kun kaikki energia menee päivittäisistä
toimista selviytymiseen? Mitä yhteiskunta on suunnitellut heidän auttamisekseen?
1990-luvulla leikattiin neuvolatoiminnasta. Toisin sanoen vähennettiin
ennaltaehkäisyä. Kouluterveydenhuollon resurssien niukkuus ei ole koulussa
mahdollistanut mielenterveysongelmien ennaltaehkäisyä. Kaikki matalan kynnyksen
mielenterveyspalvelut on ajettu alas. Miten parantaisimme tilannetta? Ennaltaehkäisy
on tutkitusti tehokkainta kaikissa sairauksissa, joten mielestäni yhteiskunnan
pitäisi panostaa siihen. Kansalaisille pitäisi myös opettaa mielenterveyden
asioista enemmän. Tieto auttaa varhaiseen tunnistamiseen sekä omalla että
läheisten kohdalla. Elimellisen ensiavun lisäksi meillä pitäisi olla koulutusta
myös mielenterveyden ensiavusta ja muiden auttamista.
Tässä lopuksi muutama mielenterveyden ensiavun ohje:
1. Paniikkikohtaus: keskity hengitykseen. Pitkiä syviä
hengityksiä, paperipussiin hengittely tarvittaessa. Jos se ei auta, kokeile
keskittymistä johonkin sinulle mielenkiintoiseen asiaan, esim. värien
luettelointia tai laskutehtävien tekemistä päässä.
2. Itsetuhoiset ajatukset: ota aina vakavasti. Jos henkilö
on ollut jo vaarallisessa paikassa miettimässä, tekeekö mitään, on tilanne jo
vakava. Ohjaus psykologille/lääkärille mahdollisimman pian.
3. Huomio kyynärvarsien ja reisien ihoon: paljastaa
viiltelyn. Merkki mielen kivusta, jota ei pysty käsittelemään. Ohjaus
mielenterveyspalveluihin.
4. Selkeä sekavuus tai epärealistisuus: ohjaus
päivystykselliseen lääkärin arvioon. Voi olla merkki vakavasta mielenterveyden
häiriöstä.
5. Ruokahalun huonous ja laihtuminen: vaatii aina lääkärin arviota. Syy on aina selvitettävä, voi olla vakavan sairauden merkki (myös muun kuin mielenterveyden sairauden).
Kommentit
Lähetä kommentti