Perusterveydenhuollon aliresursointi
Ajankohtaisesti perusterveydenhuolto on suurissa vaikeuksissa. Perusterveydenhuollon vastuulle on siirretty paljon sellaisia asioita, jotka aiemmin hoituivat erikoissairaanhoidossa. Uusissa hoitosuosituksissa perusterveydenhuollon vastuuta painotetaan yhä enemmän. Nyt onkin hyvä hetki kiinnittää huomiota sen resurssointiin.
Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta käy ilmi, että
Suomessa vuonna 2013 perusterveydenhuoltoon käytettiin rahaa 4.3 miljardia
euroa. Erikoissairaanhoidossa vastaava summa oli 6.3 miljardia euroa.
Tilastokeskuksen tietojen mukaan vuonna 2019 perusterveydenhuoltoon käytettiin
3.4 miljardia euroa ja erikoissairaanhoitoon 8.0 miljardia euroa. Näin ollen
kuuden vuoden aikana perusterveydenhuoltoon panostaminen laski 0.9 miljardia
euroa mutta erikoissairaanhoitoon nousi 1.7 miljardia euroa. Tilastokeskuksen
tilastojen mukaan terveydenhuollon kustannukset ovat nousseet ainakin vuonna
2000 alkaneen tilaston mukaan, mutta lisäystä on tullut kaikkiin muihin
asioihin paitsi perusterveydenhuoltoon (taulukko alla).
Median joistakin kirjoituksista saa herkästi käsityksen, että
lääkäreistä on vain tullut tehottomampia. Perusterveydenhuollon tehtäviin
kuuluu koko ajan pidemmälle viety diagnostiikka ja hoito sekä lähes kaikkien
sairauksien seuranta. Väitän, että perusterveydenhuollon potilasmateriaali on
monimutkaistunut vähintään yhtä paljon kuin erikoissairaanhoidonkin. Nykyisin
perusterveydenhuoltoa pyydetään ottamaan aiemmin erikoissairaanhoidossa
toteutettuja laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia sekä aloittamaan
lääkehoitoja ennen erikoissairaanhoidon lähetteen hyväksymistä. Joidenkin
sairauksien diagnostiikka ja hoito on myös lähes kokonaan siirtynyt
perusterveydenhuollon vastuulle. Lisäksi erilaisten lausuntojen tarve on
merkittävästi lisääntynyt. Kaikki tämä vaatii jatkuvaa lisäkouluttautumista,
joka vie aikaa.
Aiemmin mainitsemieni asioiden lisäksi huomautan, että
90-lukuun verrattuna potilaat ovat tietoisempia terveysasioista. Tämä luo
suurempia paineita kaikissa terveydenhuollon yksiköissä. Lisäksi kirjaamisessa
vaaditaan yhä enemmän tarkkuutta, kun sääntönä on ”mitä et ole kirjannut, sitä
et ole tehnyt”. Näin ollen kirjauksista
tulee pidempiä oman oikeusturvan takaamiseksi. Hyvän hoidon edellytys olisi
tutustua potilaan sairaushistoriaan, mikä vie lisää aikaa vastaanotolta. Lisäksi
potilastietojärjestelmän lisäksi työssä vaaditaan monen eri tietojärjestelmän
hallintaa. Jokainen pitää osata ja muistaa käyttö- ja toimintaohjeet. Ei näihin
90-luvulla mennyt aikaa.
Tulevassa SOTE-uudistuksessa täytyy sekä suunnitelmallisesti että rahallisesti panostaa enemmän perusterveydenhuoltoon. Koronavuodet ovat vain lisänneet perusterveydenhuollon kuormitusta ja ylikuormitus näkyy herkästi päivystykseen hakeutumisten määrissä. Tämä lisää kustannuksia. Perusterveydenhuoltoon panostaminen tuottaisi merkittäviä säästöjä päivystyksen ja erikoissairaanhoidon kustannuksissa, kun sairauksien ennaltaehkäisy sekä varhainen diagnosointi ja hoito paranisivat.
Emme ole tehottomia. Meiltä vain vaaditaan mahdottomia.
Annukka Ojala, terveyskeskuslääkäri
Kommentit
Lähetä kommentti